Voimaannuttavaa laulunkirjoitusta, osa1

30.9.2017 klo 12:00

Samin taitavassa ohjauksessa pakollinen teoriaosuuskin oli mielenkiintoista
Samin taitavassa ohjauksessa pakollinen teoriaosuuskin oli mielenkiintoista
Samilla oli mukana alan kirjallisuutta tutustuttavaksi.
Samilla oli mukana alan kirjallisuutta tutustuttavaksi.
Luovuus raameissa tapahtuu käytännössä!
Luovuus raameissa tapahtuu käytännössä!
Tässä soinnutus täydessä vauhdissa!
Tässä soinnutus täydessä vauhdissa!
Pöydällinen lauluja
Pöydällinen lauluja

Elämänidun järjestämä ja laulaja-lauluntekijä Sami Takayaman ensimmäinen kurssiviikonloppu oli menestys

Syyskuun viimeisenä päivänä Elämänidun puheenjohtajan kotiin kokoontui kuusi innokasta ja hieman jännittynyttäkin omien laulujen kirjoittamisesta haaveillutta musiikin harrastajaa.

Päivä aloitettiin luomukahveilla ja lyhyellä tutustumisella, jonka jälkeen kurssin ohjaaja, Jyväskylästä asti tullut Sami Takayama aloitti kurssin teoriaosuuden kysymällä, että mikä se laulu oikein on? Kysymyksestä virisi heti vilkasta keskustelua ja Sami ohjasi meitä taitavasti muutaman tunnin kestoisen laulujen rakenteiden ja muiden laulun tekemisen teoriaan liittyvien tärkeiden asioden lävitse. Pää oli hieman pyörällä kaikesta uudesta opitusta ja ruokatauko olikin paikallaan.

Kun vatsat oli saatu täyteen, tartuttiin suoraan härkää sarvista ja voimaannuttavan laulunkirjoituksen menetelmiä käyttäen Sami Takayama luotsasi meitä kurssilaisia kohti ensimmäistä omaa lauluamme. Menetelmiä sen kummemmin paljastamatta, tärkeää oli oivaltaa, että luovuus on helpompaa, kun sille on raamit!

Laulun alut jätettiin hautumaan seuraavaan päivään, jolloin jo innosta pusruten halusimme saada ensimmäisiä lauljamme eteenpäin. Itselläni meinasi usko omaan lauluun mennä, kun ensimmäinen säkeistö ja kertosäkeistö oli valmiina, mutta omat tunteethan ne siellä nostivat päätään ja täytyi vähän kyyneliä vieräyttää ennenkuin sain jatkettua laulun muokkausta. Toisen kurssipäivän lopussa jokaisella oli oli valmiina anakin puolikkaan laulun sanat, melodia ja soinnut ja nuo kappaleiden raakileet myös nauhoitettiin, etteivät vaan pääsisi unohtumaan.

Kun toinen kurssipäivä oli ohi, takki oli tyhjänä, mutta sydän jotenkin täynnä; oli uskomaton tunne, kun kauan haaveena olleesta laulunkirjoituksesta oli tullut totta. Kun olin vienyt Samin Kamppiin Linja-autolle ja lähdin ajamaan kotia kohti, tuli jostain mieleeni ihan uusi laulu; kotona kirjoitin sen heti ylös; hanat taisivat aueta! Odotan innolla marraskuun lopussa pidettävää seuraavaa kurssiviikonloppua ja ennenkaikkea sitä, kuinka itseni ja muiden laulut ovat muovautuneet tai muovanneet itseään ajan kuluessa.

-Mira Teräväinen